Olen raskaana. Viikkoja on 11+2. Vauva ei ole terve. Päästä löytyi enkefaloseele. Olen googlettanut tuon sanahirviön nyt niin monta kertaa, että ehkä se vihdoin tuli kirjoitettua oikein. Muuta vikaa hänessä ei ole. Ei ainakaan tämän päivän ultran perusteella.

Ensimmäinen ultraäänitutkimus tehtiin viikko sitten. Silloin mieslääkäri antoi julman tuomion. Sikiöllä ei ole aivoja. Ja sekä otsassa että takaraivossa löytyy epämääräinen pullistuma. Itkien kysyin, voiko aivojen rakenne vielä korjaantua? Ei, oli yksiselitteinen vastaus. Tämä löydös riittää keskeytykseen. Sikiö ei tule ikinä selviämään kohdun ulkopuolella.

 

Maanantaina menin tekemään keskeytystä varten paperit kuntoon. Pyysin mukavaa naislääkäriä vielä ultralla varmistamaan tilanteen toivottomuuden. Tahdoin myös jättää hyvästit lapselleni.

 

Lääkäri ultrasi ja käytti paljon konditionaalia ultratessaan. Missään nimessä tilanne ei vaikuttanut hyvältä, mutta aivojen rakenne on kuulemma näin pieneltä hankala diagnosoida yksikammioiseksi. Käsi sydämellä hän ei voinut antaa minulle 100%:sta varmuutta lapseni tilan toivottomuudesta. Lähdin kotiin. Paperit jäi allekirjoittamatta.

 

Tänään aivojen rakenne näytti muuten paitsi takaraivon aukileen osalta normaalilta. Otsassa ollut pullistuma oli kadonnut. Kylmä naislääkäri suositteli raskauden keskeytystä pahan enkelefaloseelen vuoksi. Vastaanotolla olin 1,5h. Olin uupunut. Lähdin kotiin.

 

Suihkussa tulin jutelleeksi vauvani kanssa. Hän sanoi, että älä pelkää äiti, en minä sinua vahingoita. Vastasin, että en minäkään vahingoita sinua.